Törmäsin tähän runoon jossain netissä ja rakastuin siihen heti. Niin ihana ja todella koskettava jos jää oikein ajattelemaan kaikkien pienten asioiden merkitystä mitä siihen sisältyy. Niin hienoja ajatuksia koiran ja ihmisen välisestä suhteesta ja siitä miten uskomattomia eläimiä koirat ovat ja miten paljon ne voivat antaa ihmisille. Niin kaunista. Tässä, niille jotka eivät ole koskaan tätä mahtavaa runoa lukeneet:

Ajatusteni vartijat

Ihminen tarvitsee koiran,
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.

Koira ansaitsee ihmisen,
jolla on vähän koiran mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.

Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat,
muistaakseni hyvät,
pysyäkseni uteliaana,
oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.

Sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman.

Tarvitsen minäkin koiran,
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä,
muuttunut itsekin moneksi,
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä.

Mihin minä koiriani tarvitsen?
En vartioimaan rikkauksia,
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani,
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä!

-Kirjoittaja tuntematon-