Kahvila Pirittassa järjestettiin hauska tapahtuma, Koiralle lässyttämisen MM-kilpailut. Kukapa sitä ei kutsuisi rakasta karvavauvaansa välillä hauskoilla nimillä tai puhuisi sille vauvaäänellä? Koirathan rakastavat kun niille jutellaan, ja ymmärtävät varmasti omistajiensa äänenpainosta ja puhetavasta että milloin on ihan vain söpöily-lässytys menossa, milloin on tosi kyseessä tai milloin haluamme vain huvin vuoksi kertoa koiralle olotilastamme, oli se sitten ilon tai surun hetkellä. Ja aina ne kuuntelevat, keskeyttämättä. Ihmisille sanallinen viestintä on niin luonnollinen ja tärkeä osa, tuntuu normaalilta osoittaa koiralle välittävänsä lässyttämällä sille joskus. Ja välillä on saatava avautua, vaikka sitten koiralle. Vaikka koirat kyllä tietävät miltä meistä tuntuu ilman että sitä niille tarvitsee kertoa. Mutta kyllä ne lässytystäkin mielellään kuuntelevat, meillä varsinkin kaikki hassut ja etenkin korkeat äänet ovat nallejen mieleen.

Olimme siis menossa mukana, katsomon puolella tosin. Toki meillä olisi ollut kokemusta vaikka ilmoittautua kilpaluunkin, sen verran ollaan näille karvanaamoille "harjoiteltu" lässyttämään tässä vuosien varrella. Mutta jatkossakin siis vain vähän yksityisemmissä ympyröissä. Ei olisi 15 sekuntin aikana ehtinyt edes kaikkia heidän lempinimiään luettelemaan, olisikohan minuutti sitten riittänyt. Nämä olivat siis kaksi eri "sarjaa" joissa lässytettiin.

                                   

Kivaa oli nähdä mukana myös miespuolisia lässyttäjiä, tai oikeastaan, että hekin rohkenivat ihan julkisella paikalla lähteä hauvoilleen lässyttämään. (Kaikkihan me tiedämme, ainakin kaikki keneltä löytyy kotoa sekä mies että koira, että silloin tällöin karskeilta miehiltäkin löytyy se puoli joka lässyttää koiralle kertoen miten ihana söpö pikku pallero se on.) Ja ei ihme, onhan koko kisan ideakin ilmeisesti lähtöisin miespuoliselta henkilöltä... ja taisi muuten lopulta mies-lässyttäjä viedä voitonkin!

Ilma oli ihan täydellinen, lämmin ja aurinkoinen. Istuskelimme nurmikolla ja välillä kävimme katsomassa koiratanssiesityksiä tai hakemassa herkkuja alueen teltoista. Paikalla oli paljon ihmisiä, varsinkin koirallisia, ja kahvilan terassille pääsystä emme edes haaveilleet. Nurmikolla tai rannassa istuskellessa oli kiva tavata uusia koirakavereita, Ariel varsinkin oli innoissaan kun sai tehdä tuttavuutta niin monia karvakavereiden kanssa. Ivikin käyttäytyi mallikkaasti ja tervehti hienosti muutamia koiria, vaikka ei mikään social butterfly olekaan. Näimme myös ihanan jo 15 vuotta täyttäneen, vanhemman maltankoiraneidin, hän oli aivan ihana. Paljon mukavia ihmisiä ja koiria.

Tiivistelmä: 
Tapahtuman idea lähti huumorista ja oli huumorimielessä järjestetty, mutta minusta sen takana oli jotain suurempaa; tapahtuma oli todella positiivinen ja kaikki olivat mukana todella hyvillä mielin, nauttimassa yhdessä, ja iloitsemassa nelijalkaisista ystävistään. Kaikki yhdessä toteamassa että koirat ovat meille niin rakkaita, tärkeitä, täysvaltaisia perheenjäseniä joilta saa pohjatonta rakkautta, ja joille yritetään osoittaa vastarakkautta kaikenlaisin tavoin.