Onpa ikäviä sadeilmoja. En tiedä millaiset sadeasut noille kahdelle voisi hommata että ulkoilemaan viitsisi lähteä. Ivi ei sadehaalari päällä ainakaan liiku senttiäkään omin jaloin, se on testattu, ja huppu ei pysy päässä millään. Arielin turkki alkaa olla ihan super pitkä ja koko mahakarvat tassuista puhumattakaan ovat ihan kuran peitossa vaikka nopeasti vain yritettäisiin käydä pissalla ulkona. 

Ivi on aika tehokas käymään ulkona vessassa, se on kaksi askelta ja pienempi hätä hoidettu, kaksi askelta toiseen suuntaan ja isompi hätä hoidettu. Arielin pitää päästä haistelemaan ja tutkimaan paikkoija pitkin ja poikin ennen kuin sopivat paikat löytyvät, se on tarkkaa hommaa. Jos tosi kova sade on päällä, kävelen lopulta Ivi sylissä etsimässä Arielille sopivaa vessaa. Sitten on sisällä vain yksi märkä koira. Ivi inhoaa muutenkin kastumista, ehkä se on siksi niin nopea asioimaan säällä kuin säällä.

Ei ole yhtään hyvä yhdistelmä täydessä turkissa oleva maltankoira, syyssatteet, ja kesken oleva sisäsiistiksi opettelu prosessi. Mutta näillä mennään. Arielin vessakäynnit sisällä kylpyhuoneessa omalla pissa-alustalla ovat vähentyneet tosi paljon, monesti se ei ole edes yön aikana käynyt. Ulkona pitää vieläkin pissata kymmeneen eri paikkaan, yritämme sen verran monta kertaa aina pissata että sitten pärjäisi taas sisällä jonkun tunnin. Viime yönä todella surullinen takapakki kun Ariel oli kakkinut keskelle olohuoneen lattiaa. :( Laitan tämän ihan kokonaan juoksuihin liittyvän huonon päivän piikkiin, kun ei ole koskaan ennen tälläistä käynyt. Turha tästä Arielille olla vihainen, olen itse vain surullinen kun en saa sitä opetettua. Viimeinen vaihtoehto on sitten harkinnassa, ostan pienen pehmeän kopan jossa on suljettava ovi ja Ariel nukkuu siellä yönsä. Kyllä se tuossa iässä jo 7-8 tuntia yössä pärjää ilman vessassa käyntiä. Vaikka se nukkuukin vieressä joka yö, en huomaa koskaan jos se lähtee kesken yötä pissa-alustalle vierailemaan. Kai nämä käynnit pitää saada kokonaan loppumaan että päästään asiassa eteenpäin.