Tänään kävimme isänpäivävierailulla porukoilla. Ariel ja Ivi ovat olleet siellä hoidossa ja kyläilemässä nyt useaan otteeseen lähiaikoina ja ovatkin aina innoissaan kun pääsevät sinne. En tiedä onko mahdollista että Ivi tiesi jo millä pysäkillä jäämme bussista. Ainakin se makasi ihan rauhassa sylissä siihen asti kunnes seuraava pysäkki oli se, millä jäämme, ja alkoi sitten kaula pitkällä katsella ovelle päin että joko mennään, ennen kuin itse olin tehnyt elettäkään valmistellakseni ylös nousemista. Kai ne tietävät.

Pysäkiltä on melkein kymmenen minuutin kävelymatka ja voisin päästää vaikka saman tien koirat irti, ne juoksisivat suorinta tietä oikeaan osoitteeseen niin kovaa kuin jaloista pääsee. Ei sillä että ikinä tulisi mieleenkään niin tehdä, mutta tietävät kyllä tasan tarkalleen mihin ollaan menossa. Kauhea kiire on aina päästä eteenpäin ja molemmat olisivat mielellään vetäneet edellä koko matkan että pääsisimme nopeammin perille.

Niin iloisina sitten olivat taas kun pääsivät näkemään vanhempiani, siellä saa aina niin paljon silityksiä kun haluaa ja äidin kaapeista löytyy aina jotain kivoja koiranameja. Keittiön pöydän alla on yksi lempipaikoista, siitäkin huolimatta että olen kyllä pitänyt huolen että jokainen perheenjäsen tietää ettei koirille suoraan pöydästä mitään koskaan anneta. Mutta siellä he kuitenkin viihtyvät jos keittiössä oleskellaan. Ja jos kukaan ei siis sillä hetkellä ehdi pitää sylissä tai silittää. 

Yritin myös pitkästä aikaa saada hyvää yhteiskuvaa tytöistä mutta eihän se helppoa ollut. Muutakin tekemistä olisi ollut ja olohuoneessa ja aulassa on niin paljon tilaa juosta ja riehuakin. Sain kuitenkin molemmat samaan aikaan maahan ja paikoilleen. Arielin koulutus on jäänyt vähän turhan vähälle mutta kyllä hän hienosti istuu ja menee maahan. Ja pysyy paikallaankin, ainakin johonkin pisteeseen asti.

Isänpäiväkahvit siinä tuli nautittua ja nallet saivat silityksiä ja huomiota taas koko viikonlopun edestä kumpainenkin. Ja saivat he myös isot siivut kurkkua pureskeltavaksi, tosin se ei mennyt ihan suunnitellusti. Ivi hotki tietysti omansa hetkessä, ja Ariel heitteli kurkkupalaa ilmaan ja pyöri sen päällä ja viskoi sitä ympäriinsä aikansa. Sitten se unohti sen hetkeksi, juoksi keittiöön ja sillä välin Ivi oli hotkaissut Arielinkin kurkut... Aika normaalia Arielia, se on välillä kyllä aika hölmö nalle.