Tänä aamuna kävelimme lähinnä vain talon ympäri ja istuskelimme sitten alakerran kahvilan edessä varjossa juomassa cappuccinoa. Katselimme edessä kulkevan tien menoa ja ohikulkevia ihmisiä, ja nautimme lämmöstä. Takaisin sisällä Ivillä alkoikin jo olla päiväunien aika, niin kuin joka päivä yhden ja neljän välillä. Meillähän ON ollut vuosien varrella useitakin erilaisia koirien sänkyjä, tyynyjä ja alustoja mutta jostain syystä Ivi on aina mieluummin etsinyt itse mukavimmat paikat missä makoilla. Kestosuosikkeja ovat lattialle jäänet kassit, erityisesti urheilulaukut joiden sisään voi ryömiä.

Kun saavuimme Italiaan, en jaksanut edes lähteä eläinkauppaan hakemaan mitään erityistä koiran petiä. Öisinkin Ivin lempipaikka nukkua on minun sänkyni vieressä, isossa urheilukassissa jonka pohjalla on käyttämättömäksi jäänyt paksu talvitakki. Kun olen päivisin kotona, hän tykkää seurata minua huoneesta toiseen ja etsiä sitten itselleen mukavan paikan missä loikoilla. Tai sitten tulla kiipeämään minun jalkaani pitkin ja pyytää hissikyytiä sohvalle. Useimmiten hän kuitenkin haluaa nukkua ilman häiriöitä, ja menee johonkin rauhaisaan paikkaan lepäilemään kun ulkona aurinko on kaikkein kuumimmillaan. Niin kuin tänään keittiön nurkkaan.

Ivi miettii, miksi mami tuli TAAS herättämään kesken hyvien unien.