Elämä kahden koiran kanssa on ihan erilaista kuin yhden karvaisen kanssa, mutta paljon antoisampaa. On ihanaa huomata miten paljon iloa ja seuraa koirista on toisilleen, ja niiden puuhia ja leikkejä keskenään voisi seurata vierestä tuntikaupalla. Ariel on nyt myös jo kotiutunut hyvin ja tottunut elämään minun ja Ivin kanssa, ja se luonteesta alkaa tulla esiin uusia piirteitä ja saan paremmin kuvan sen oikeasta persoonasta.

Ariel on todella rakastava ja sympaattinen koira, hän ei tee mitään mieluummin kuin on minun lähelläni. Ivi menee aina välillä omiin piiloihinsa nukkumaan rauhassa, mutta Ariel tulee aina nukkumaankin niin lähelle minua kuin vain mahdollista. Se olisi sylissä vaikka koko ajan, ja sitä on niin vaikea vastustaa koska se on niin pieni ja suloinen.

Ariel on myös todella energinen ja vauhdikas, vielä ihan pentu vaikka onkin jo 8 kuukautta vanha, ja Ivikin katselee vain välillä ihmeissään vierestä kun Ariel pyörii yksinään pitkin mattoa ja heittelee leluja ympäriinsä itsekseen. Välillä Ariel saattaa mennä melkein Ivin päälle istumaan tai makaamaan niin kuin ei huomaisi sitä ollenkaan, ja Ivi aina ystävällisesti antaa tilaa ja siirtyy toiseen petiin. Myös kun tulen kotiin, Ariel menee ihan sekaisin ja pyörii jaloissa kuin väkkärä, Ivi odottaa vähän matkan päässä rauhassa että pääsisi tervehtimään minua. Minun käy Iviä melkein sääliksi kun se odottaa niin kiltisti ja Ariel on vaan ihan hullu huomionkipeä pieni vauva joka ei haluaisi odottaa mitään. Tietenkin koitan aina ensin tervehtiä Iviä koska se odottaa nätisti, ja tervehtiä Arielia sitten kun se on vähän rauhoittunut. Se on vain todella vaikeaa koska Ariel on niin pieni ja nopea ja saa aina työnnettyä päänsä jostain raosta suoraan naamani eteen...