Eilen illalla tulin kotiin ja ensimmäisenä huomaan keittiössä roskiksen oven olevan auki. Minä olin lähtenyt kotoa jo aiemmin päivällä ja mieheni minun jälkeen, seitsemän aikoihin ja jättänyt sitten näköjään roskiksen oven auki, koska Ivi ei sitä itse pysty mitenkään avaamaan. Lattialla oli kasa muovipusseja ja muuta roskaa, jotka nostelin takaisin roskakoriin. Ajattelin että no onneksi ei ollut mitään ihmeitä Ivi sieltä löytänyt. Kun sillä hetkellä se tulee viereeni ja näen että sillä on jotain suussa. Otan jonkun pienen kovan palan pois Ivin suusta ja pienen tarkastelun jälkeen huomaan kauhukseni että se on noin sentin kokoinen pala oikeaa luuta. Löydän lattialta vielä neljä pienen pientä luunpalaa, ja sitten muistan että mieheni söi päivällä neljä tai viisi broilerin koipea.

Kaivoin koko roskiksen ympäri itkien ja paniikissa, ei kananluita. Soitan miehelle, paniikissa, että missä kananluut, roskikseen kuulema päällimmäiseksi heittänyt. (Eikä YLLÄTTÄEN muista että olisi jättänyt roskiksen ovea auki. Hän vielä aina tekee minusta pilaa kun tarkistan lähtiessä kaikki paikat useampaan kertaan jos Ivi on jäämässä yksin kotiin. Mutta roskis oli ollut myös eilen auki hänen jäljiltään...) Sitten vielä suuremmassa paniikissa netistä etsimään päivystävän lääkärin numeroa. Kello nyt 22.10 illalla. En ole ollut Suomessa niin pitkään aikaan, enkä ikinä Suomessa ollessa tarvinnut eläinlääkäriä, joten ei mitään aavistusta mihin soittaa. Etsin kaikkia 24h päivystäviä lääkäreitä ja klinikoita, soitan kymmeneen ja kaikki suljettu, osa tietysti VAIN tänä keskiviikkona poikkeuksellisesti suljettu. Netti tietysti vielä tökkii. Sitten löydän viimein jonkun mikälie Helsingin isoin eläinklinikka mistä vastataan. Täti ei varmaan saa mitään selvää mitä itkuni seasta selitän.

Täti kaikesta päätellen tottunut muihinkin itkupuheluihin, sanoo sitten että heillä siellä kauheat jonot ja aamuyöhön menee ennen kuin pääsisi tutkittavaksi eli röntgeniin, mutta saa kyllä tulla jos se mieltä helpottaa. Kolmekiloiselle koiralle neljä tai viisi isoa luuta on paljon... Täti kertoo että onhan ne hyvin vaarallisia ne kanan luut, ne silppuuntuu niin teräviksi paloiksi ja voi tehdä pahoja reikiä tai puhkoa koiran mahalaukun. (Valitettavasti/onneksi tiesin tämän ilman Googlea ja tätiäkin, siksi paniikki olikin sitä luokkaa...) Ja että parsaa pitäisi syöttää, se voi sitoa luunpaloja ja estää tuhoa, tämän uuden infon Googlesta jo luinkin... ja jos sitä ei keskellä yötä kaapissa ole niin kaurapuuroakin voi koittaa. Ja että ehkä parempi aamulla sitten vasta lähteä lääkäriin jos ei koira nyt mitenkään silminnähden huonossa kunnossa, jos huononee niin sitten saman tien. No siinä se makoilee. Onhan se aika annoksen syönyt, onkohan siellä roskiksessa ollut muutakin kun sen maha on aivan VALTAVAN kokoinen. Täti sanoo vielä että yritä nyt pysyä vaan rauhallisena siellä, kiitän, ja sitten juoksua Alepaan. Kello 22.40, onneksi Alepa yhteentoista auki.

Juoksin niin kovaa kuin pystyin. Pelkäsin että Ivi kuolee sillä välin kun olen poissa. Ehkä liioiteltua, silloin oli kuitenkin järkeily kaukana. Kaupan kassa katsoi kyllä sen näköisenä että jaahas, kolme energiajuomaa ja purkki säilöttyä tankoparsaa ja minä näytän siltä kuin olisin itkenyt viikon. Sitten juoksua kotiin. Kauppareissu suoritettu ennätysajassa. Nyt voin sitten infota kaikkia, että Ivi VIHAA parsaa. (Vasta toinen ruoka mitä se vihaa. Ensimmäinen on sienet.) Meillä ei ollut kaapissa mitään, millä olisin voinut tehdä parsasta houkuttelevampaa. Sillä välin kun valmistin mikrossa pikapuuroa, pakkosyötin raukalle yhden tangon parsaa. Täti oli sanonut että isompia paloja pitäisi saada syötettyä. Ei siinä muuta kun kurkusta alas sitten väkisin. Pahalta tuntui, mutta ei voi mitään, jos sen elämä sillä pelastuu.

Seuraava yritys, piilottaa parsapaloja puuroon. EI onnistunut. Maisteli ehkä ihan vähän puuroa, mutta ei mitään aikeita syödä. No ei varmaan, vatsa ihan täynnä. Yritin sitten myös sitä puuroparsamössöä tunkea vaan suuhun. Päädyin “ruokkimaan” häntä vielä yhdellä parsatangolla... se oli helpompi saada syötettyä kun laittoi vain suuhun ja luukun kiinni. En todella hyvällä mielellä, mieluummiin olisin miehelle sitä parsaa tunkenut kurkusta alas. Niin ja veteen sekoitin ruokaöljyä, sen pitäisi myös helpottaa kanan luiden ulos tuloa... (parafiiniöljy oli suositus, mitä ikinä se on, sitä ei löydy meiltä.)

Siinä meni yö sitten valvoessa, en uskaltanut mennä nukkumaan. Energiajuomat oli sen verran tujua tavaraa etten tarvinnut kuin kaksi. Puoli seitsemään asti valvoin ja Ivi nukkui tosi huonosti, halusi välillä tulla syliin ja viiden aikaan viimein rauhoittui sitten. Ulkona käytiin muutamankin kerran, aina se jotain sieltä väänsi mutta ei vielä mitään luun kappaleita. Nukuin Ivin kanssa sohvalla että tietäisin koko ajan mikä sen vointi on. Heräsimme ennen puoltapäivää ja aamupalapuuro parsalla ei ole toistaiseksi mennyt kaupaksi. Nyt sitten odotellaan ja katsellaan ja toivotaan että luut tulevat ulos tekemättä tuhoa, Ivi vaan nukkuu... Niin paha mieli itsellä koska aina yrittää tehdä kaikkensa ettei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan, mutta aina ei voi olla vahtimassa ja itse ei voi kaikkeen vaikuttaa vaikka olisi miten varovainen... En tiedä mitä tekisin ilman Iviä.