Näin iloisena Ariel oli matkalla näyttelypuistoon.

Sunnuntaina kävimme Arielin kanssa Kaivopuistossa kääpiökoirien erikoisnäyttelyssä. Siis katselemassa. Tarkoituksena oli nähdä Arielin kasvattaja, ja sekä hän että Ariel olivat molemmat todella onnellisia nähdessään toisensa. Ariel halusi ehdottomasti istua vain vanhan emäntänsä sylissä, eikä mikään ihme, Ariel on kuitenkin viettänyt elämästään 8 kuukautta hänen kanssaan ja vain reilun kuukauden minun ja Ivin kanssa. Ikävä oli varmasti ollut kova. Ajattelin että olisimme nähneet myös Arielin siskon, mutta hän ei tällä kertaa päässyt paikalle, mutta asuu lähistöllä joten todennäköisesti siskokset pääsevät pian näkemään toisensa joka tapauksessa. Muita Arielin ehkä vähän kaukaisempia sukulaiskoiria kyllä tapasimme. Ariel oli aivan onnessaan saadessaan viettää aikaa niin monien koirien kanssa ja oli yllättävän rohkea myös uusia ihmisiä tavatessa, ei ainakaan lähtenyt haukkumaan kenelläkään vaikka ei välttämättä kaikkien antanutkaan silittää.

Kehässä olivat ensimmäisenä mopsit joita oli todella paljon, ja maltankoirat saivat odotella vuoroaan. Pilvet näyttivät koko ajan uhkaavilta, ja muutama pisara siellä täällä tipahteli. Tietysti koko päivän ainoa kunnollinen sade osui juuri maltankoirien vuoron loppuun, en kuitenkaan usko että kukaan kastui lopulta ihan hirmuisesti.

Loppua kohti hieman huonontunutta säätä lukuunottamatta päivä oli todella mahtava ja tapasimme kymmenittäin uusia maltankoiraharrastajia sekä heidän ihanat karvavauvansa. Kaikki olivat toinen toistaan suloisempia ja pari aivan ihanaa pientä pentuakin mahtui joukkoon. Ennen en ole niin näyttelyistä välittänyt, mutta tämän päivän jälkeen voisin ehkä kuvitella joku päivä harrastavani koiranäyttelyitä jos tilaisuus ja oikea koira osuisivat kohdalle. Aikaa ei nyt kuitenkaan ole ja kahden kanssa on kyllä kädet täynnä ja lisää meille ei ole nyt hauvoja tulossa. Kaksi on muutenkin juuri hyvä määrä koiria, heistä on toisilleen seuraa, ja molemmille on oma käsi joka rapsuttaa ja kahden kävelyttäminen ja kantaminenkin tarvittaessa sujuu vielä melko helposti.

EHKÄ olen vähän puolueellinen mutta minusta Ariel oli koko näyttelyn kaunein koira, ja onhan hän nyt aivan suloinen. Monet vieraatkin ihastelivat häntä, varsinkin ihan mahtavaa turkkia ja isoja silmiä. Arielista olisi varmasti tullut näyttelyiden kuningatar jos olisi vain jäänyt kasvattajalleen näyttelykoiraksi. Olen kuitenkin maailman onnellisin että sain hänet osaksi meidän perhettä.

Ariel miettii miksi ei saa mennä kehässä juoksevan koirakaverin perään.