Arielin kanssa vessatreenaus on mennyt niin puihin kuin vain mahdollista. Meillä oli jo joitain kuukausia sitten pitkiä jaksoja kun Ariel ei käynyt sisällä tarpeillaan juuri ollenkaan, mutta takapakkia on otettu viime viikkojen aikana ihan tarpeettoman paljon.

Arielia ei huvita enää yhtään odottaa että menisimme pihalle, hän käy iloisesti vessassa pissa-alustallaan aina kun siltä tuntuu ja minun silmä hetkeksikin välttää. Ulkona sitten vauhti on päällä ja hän ei näe mitään muuta kuin lumikasat ja lumipallot ja jäämöykyt. Jossain välissä saattaa muistaa merkata jonkun kulman mutta sitten näköpiirissä onkin jo seuraava lumipallero joka pitää syödä tai heitellä ympäriinsä.

Ja me Ivin kanssa odotamme ja kävelemme ja seisomme paikallaan ja kävelemme uuteen paikkaan ja Ariel ei edes näytä siltä että aikoisi käydä isolla hädällä. Viime viikolla meinasi tulla itku, kun palelimme pihalla kauheassa pakkasessa aivan jäässä ihan järjettömän pitkän ajan ja Ariel ei halunnut tehdä muuta kuin heitellä lumipalleroita ympäriinsä... Sitten menimme sisään, ja valehtelematta 30 sekuntia mennyt ja Ariel käynyt sisällä kakkoshädällä.

Kevättä odotellessa...