Yksin matkassa koiran kanssa. Monet lentomatkat tehty, mutta jos on kaksi henkeä ja yksi koira niin jotenkin helpommin mennyt. Nyt kuitenkin kaksin koiran kanssa. Tietysti sattuu ja tapahtuu kaikki juuri tälle matkalle.

Eilinen meni kokonaan matkustaessa. Ivi katseli koko aamun keittiön kaappiin päin ja mietti miksei sieltä ilmestynyt hänelle yhtään ruokaa. Ennen lentoa ei kuitenkaan ruokaa saa, joten Ivi joutui vain tyytymään odotteluun... Bolognassa lentokentällä olimme jo ennen neljää, ja Ivi sai käydä vielä viimeisen kerran pissalla. Turvatarkastuksessa koira pitää kantaa sylissä läpi, kun kantolaukku menee läpivalaisu hihnaa pitkin. Kaikki työntekijät tietysti paijaamassa koiraa tylsän työpäivän iloksi ja joku nainen halusi tunkea kättään Ivin kassiin kun yritin keräillä kamoja hihnalta, pakata laptopia uudestaan kassiin ja pukea takkia ja Ivi kyllä teki aika selväksi että ei kannata tunkea sitä kättä sen omaan luolaan.

Kotona valmiinä lähtöön.

Lennot olivat KLM:n koneilla, ja ensimmäisellä lennolla istuin takarivissä, mihin usein koiran kanssa matkustavat laitetaan. Se on ihan hyvä koska siellä saa olla melko rauhassa vielä kun pääsee ikkunapaikalle. Tosin tässä koneessa ikkunapaikan jalkatila oli alle puolet pienempi kuin viereisen paikan, koska etummaisten penkkien jalat oli aseteltu tällä tavalla. Sain Ivin kassin juuri ja juuri mahtumaan penkin alle. Koska se oli liian LEVEÄ. Tämä tarkoitti myös sitä, että minulla ei ollut yhtään jalkatilaa koko lennon aikana. Koiran lipustakin kuitenkin maksetaan, tällä kertaa 75 euroa, niin luulisi että sillä voisi saada edes kahdesta paikasta sen missä on isompi aukko penkin alla... Juuri ennen nousua yksi lentoemännistä tuli kysymään, että oliko minulla koira vai kissa kun hän ei huomannut, ja sitten sanoi, että koiran on pysyttävä koko lennon ajan laukkunsa sisällä, laukun oven pitää olla kiinni, ja laukun on oltava penkin alla. Ehkä tämä ei ole itsestäänselvää kaikille eläimiä kuljettaville... Ajattelin kysyä että mitkä säännöt kissoille sitten on, Ivi voi tarvittaessa kyllä mennä myös kissasta...

Amsterdamin lentokentällä tax freessa Ivi sai jonkun kohtauksen kassissa kun laitoin sen maahan minuutiksi kun olin maksamassa ostoksiani. En tiedä mitä se säikähti, mutta haukkui ainakin niin että saatiin varmasti koko kaupan huomio. Viereisessä jonossa ollut suomalaisnainen halusi kysyä, että onko se pentu, ja että saako se tulla ihan sinne lentokoneeseen mukaan. Ajattelin vastata että ei, jätän sen siihen portille 64D odottamaan syksyä.

Portilla otin Ivin hetkeksi pois laukusta ja yritin antaa vettä, mutta eipä sitä juuri huvittanut juoda. Hänellä oli liian kiire tarkkailla kaikkia ohikulkevia ihmisiä, joista hän luli että tuntee jokaisen, ja alkoi jopa vinkua (ihan uusi ilmiö) kun en päästänyt moikkaamaan.

Toinen lento. Tällä kertaa käytäväpaikka. Joka oli rivin ainoa paikka, missä oli sama pienenpieni tila etummaisen penkin alla, mihin koiran kassi piti tunkea. On se kumma... Peitin myös Ivin laukun takilla, koska ei se muuten olisi saanut olla rauhassa koko lentoon kun kaikki ravasivat käytävää pitkin ja lentoemännät kärryjensä kanssa. No siellä se sitten nukkui hiljaa koko lennon, niin kuin ensimmäisenkin. Lähtiessä viereinen mies taas ihmetteli, että oliko siellä ollut oikea koira penkin alla.

Viimein sitten Helsinki-Vantaalla, ja bussi kotiin. Bussikuski tuli pysäkille jo valmiiksi myöhässä, ja sitten oltiin vielä enemmän myöhässä kun kaikki lastasivat laukkujaan ja kassejaan kyytiin. Joka ei haitannut. Kunnes nousin viimeisenä bussiin, ja sitten olikin jo niin kiire lähteä, että minun iso laukkuni jäi KIRJAIMELLISESTI bussin ovien väliin kun kuskilla oli niin kiire sulkea ovet ja kaasuttaa matkaan. Oli myös varmasti koko bussille huvittava näky kun hoipertelin koiran, repun, koiran kassin ja ison matkalaukun kanssa liikkuvassa bussissa käytävää pitkin.

Selvisimme molemmat kotiin yhtenä kappaleena. Ivi oli ihan ylikierroksilla vedettyän ensin hihnassa kuin hullu, yrittäessään varmistaa että minä varmasti muistaisin miten bussipysäkiltä kävellään kotiin. Sitten se rymysi koko kämpän ympäri ja yritti etsiä onko ketään paikalla, ei ollut, joten sitten olohuoneen mattoa ympäri, haukkuen ja muristen, kello kaksi yöllä, kerrostalossa, kiitos. Hiljeni sitten kun annoin muutaman palleron ruokaa iltapalaksi, jonka jälkee lukitsin meidät molemmat makuuhuoneeseen nukkumaan. Kello neljä Ivi päätti sitten herättää minut jollain oudoilla vinkumisäänillä, ei mitään hajua miksi, (tämäkin ihan uusi ilmiö, keskellä yötä ei vinguttu edes pentuna) ja vein sen ulos, ei tuntunut suuri hätä olevan mutta sitten saatiin onneksi nukkua kunnolla ja PITKÄÄN. Nyt ihana olla taas kotona.