Ivi on meillä pienestä pitäen nukkunut aina minun sänkyni vieressä omassa pedissään. Joskus aamuisin jos nukun tosi pitkään, Ivi pääsee tunniksi tai pariksi viereeni nukkumaan. Ja joskus harvoin kun olen yksin kotona, olen ottanut Ivin kainaloon koko yöksi jos en ole saanut unta.

Väsyttää!

Nyt äskettäin kun Ivi oli syönyt kananluut nukuin sen kanssa muutaman yön sohvalla koska en halunnut että sille käy yön aikana mitään, ja sillä oli mahakin niin sekaisin että heräisin sitten käymään ulkona. Viime viikot olemme olleet normaalista poiketen lähinnä vain ihan kaksistaan, ja joka yö menin ensin nukkumaan ilman Iviä mutta nostin sen sitten lopulta sänkyyn. Jos minulla on vähänkään mitään mikä painaa mieltä, en saa hyvin unta. Mutta jostain syystä saan aina heti unen päästä kiinni kun Ivi on vieressä.

Nyt Ivi on sitten ilmeisesti kouluttanut minut tähän sängyssä nukkumiseen. Jos sammutan valot ja vedän peiton päälle ja Ivi on edelleen lattialla, se kurkottaa ensin tassuillaan niin ylös kun pääsee sängyn reunalle. Sitten se alkaa rummuttaa tassullaan patjaa ja tehdä pieniä “möf, möf” ääniä. Vähän niinkuin hakkuisi kuiskaten koska tietää, että ei sitä yöllä sovi kovaa meteliä alkaa pitää. Tähän en tietenkään reagoi, Ivi ei meillä ole koskaan saanut tahtoaan läpi haukkumalla vaikka yritystä on. Tämä taktiikka ei siis toiminut, joten Ivi kävelee vuorotellen jokaiselle sängyn laidalla ja kopistelee pienillä kynsillään lattiaa mennessään. Ja sitten toistaa saman uudestaan. Seuraavaksi minua alkaa yleensä naurattaa, joten naureskelen yksin peiton alla kun pieni mörisijä sipsuttelee ympäri huonetta ja murahtelee välillä itsekseen. Viimein se aina kuitenkin luovuttaa ja nukahtaa omaan petiinsä.

Todennäköisesti Ivi tulee jatkossa nukkumaan aika pitkälle minun vieressäni sängyssä, se ei minua haittaa ja inhoan nukkua yksin. Pienen nallen viereen on jostain syystä vain niin helppo nukahtaa. Viime yön se tosin nukkui lattialla ihan omasta tahdostaan, vaikka olisin tällä(kin) kertaa mielelläni karvakasan vieressä nukkunut. Ivi ei onneksi ikinä oppinut hyppimään huonekaluille tai niiltä alas, (siis onneksi siksi, koska on niin pieni eikä ainakaan nyt satuta itseään hyppiessään) joten sängyltä alas halutessaan se menee seisomaan reunalle ja tuijottaa alas sen näköisenä että “kohta saatan hypätä jos uskallan...” Koskaan ei ole vielä hypännyt kyllä. Silläkin on ilmeisesti omat yönsä kun se haluaa nukkua omassa rauhassaan viileällä lattiatasolla. Sinne en kuitenkaan sen viereen mene.;)