Viimeiset kaksi viikkoa ja viimeiset kaksi kertaa agilityä. Ja nyt se on ohi!

Toiseksi viimeinen kerta oli hauska, teimme vain kaikkia kivoja ja helppoja esteitä, ja pääsimme juoksemaan kunnolla rataa kun tielle ei tullut mitään mitä Ariel ei olisi osannut tehdä. Hänelle jäi varmasti kiva mieli tunnista koska kaikki oli hauskaa eikä tarvinnut tehdä mitään pelottavaa (A)...

Varmaan tästä hyvästä kokemuksesta johtuen viimeinen kerta olikin sitten ihan loistava.

No ensiksi saimme harjoitella vielä ihan kunnolla sitä karmivaa A:ta ja pienellä vauhdilla Ariel juoksikin jo jonkin matkaa ylös. Sitten iski taas paniikki ja seuraavilla kerroilla mamin piti taas olla pökkimästä pepusta. Mutta kyllä se menee jo paljon paremmin ja rohkeutta on lisää, ja alaspäin Ariel osaa tulla ihan itse ja osaa jarruttaa hyvin. Ylöspäin mennessäkin Ariel alkaa jo vähän tajuta että esteen pinnalla on pieniä palikoita matkalla joista saa jaloilla kiinni ettei lähde valumaan alaspäin ja voi vähän ponnistaa lisää vauhtia. Kyllä se siitä.

Kepitkin menivät tosi hauskasti, tarvitsee vieressä vain ihan vähän ohjata. Puomi ja putki ovatkin sitten aika täydellisiä minusta, ne ovatkin kuitenkin isoja kapistuksia ja viisi viikkoa sitten Ariel ei ollut koskaan nähnyt sellaisia, ja kuitenkin hän menee ne aivan pelottomasti. Vain yksi ryhmän koirista näyttää olevan puomilla yhtä kotonaan kuin Ariel, ja putkesta Ariel tykkää niin paljon että hän juoksee sen läpi ihan vain huvikseen heti, jos silmäni vähänkin välttää.

Pussin kanssa on tekemistä, ajattelin että harjoittelemme sitä nyt jatkossa kotona vähän jonkun tuoli-lakana systeemin kanssa. Ariel menee kyllä vähän matkaa sisälle, mutta pussin alkaessa hän katsoo että mikäs seinä se tuossa tulee vastaan ja kääntyy sitten takaisin. Kyllä me pari kertaa saimme kuitenkin kokemuksen takia juostua läpi, niin että menin itse ensin toiseen päähän vähän nostamaan pussia ja kyllähän Ariel sitten sieltä tuli.

Viimeisellä kerralla tehdyistä radoista jäi kyllä niin hyvä mieli, meille molemmille. Siinä oli vain paljon hyppyjä, putki, puomi, kepit ja A. Ariel juoksi radat niin loistavasti, hyppäsi kaikki peräkkäiset aidat tekemättä välissä liikkeitä minun suuntaani, (varmasti asiaa auttaa se että osaan huudella esteitä nyt paremmin ajoissa) meni aina putkeen suoraan ja ensimmäisellä kerralla läpi, kipitti puomin kuin ei mitään, ja kepitkin ihan virheettömästi. Jos radalla ei olisi ollut A:ta, olisi Ariel ollut koko ryhmän ykkönen ratojen suorittamisessa, ilman mitään epäröintejä tai virheitä.

Nyt ainoa ongelma on elokuun muutto ja uuden harjoittelupaikan löytäminen! Täytyy vain toivoa että tämä ei jää tähän, se olisi sääli.