Me olemme nyt asuneet jonkin aikaa uudessa osoitteessa ja me RAKASTAMME täällä asumista! Parasta on asua veden lähellä. Ivi onkin jo Kreikassa asuessamme tottunut merenrannalla olevassa talossa asumiseen, ja nyt Arielkin saa ainakin hetken nauttia jokapäiväisistä kävelyistä veden äärellä. 

                   

Jalkakäytävältä voi yrittää tähyillä miltä vedessä näyttää ja yrittää moikata pieniä kaloja. Ivi tarkistaa tilanteen aina monta kertaa kävelyn aikana, ja Arielinkin pitää mennä aina perässä katsomaan ettei vain missaa mitään mielenkiintoista tapahtumaa. Varovasti reunalle, ja siitä voi hiukan hivuttaa kaulaa pidemmälle että näkisi alas asti. Välillä minulta kysytään että eikä minua pelota että ne hyppäävät kun mahtuisivat alta niin hyvin putoamaan. Olen aika varma, että korkeita paikkoja pelkäävät ja vettä inhoavat kaverit pysyvät kuitenkin iloisesti kuivalla kävelykadulla!

                   

Kesäkuumalla ei aina jaksa kävellä. Maisemat ovat niin kivat että mamia ei haittaa vaikka lenkistä puolet istuttaisiin puun alla nurmikolla. Ivi viettäisi välillä mieluiten koko lenkin nurmikkoa haistellen. (Sieltä löytyy niin kivoja pupun papanoita välipalaksi. Nam nam kuuluu vaan vaikka mami kyllä ruokkii koiria kotonakin yllin kyllin.)

                  

Tähän voisi tottua! Mereen, aurinkoon, ja kesään mikä voisi kestää 12 kuukautta vuodessa!