Ariel ja Ivi tajusivat juuri että vetoleikkejä voi leikkiä kahdestaankin. Tähän asti siihen on tarvittu mami ja kaksi kättä ja kaksi lelua ja molemmat voivat sitten roikkua omissa leluissaan. Nyt kuitenkin he leikkivät leluillal myös keskenään ja meteliä riittää. Ariel ei koskaan murise, ikinä, paitsi leluja vetäessään örinä on ihan mahdotonta. Ivi puolestaan murisee ja tekee milloin mitäkin ääniä aivan taukoamatta kaikkien muiden leikkien ja painiotteluiden aikana. 

Nyt kyytiä ovat saaneet Herra Hirvi, rotta, lambi ja pitkäjalkaleijona. Arielin lempi leikki on juosta Ivin selän takaa ja varastaa lelu sen suusta. Ja juosta sitten äristen ja lelua viskoen toiselle puolelle huonetta. Ivi yleensä katselee ihmetellen perään. Leluista heille ei koskaan ole tullut riitaa, mutta luita syödessä saa kyllä hiukan vahtia, varsinkin jos kyseessä ovat jotkut erittäin herkulliset luut. Ivi haluaa aina rohmuta molemmat luut itselleen, siksi annankin heille joskus esim. 4 samanlaista luuta niin sitten on ainakin mistä valita. Arielilla puolestaan on huono tapa joskus yrittää napata luuta Ivin suusta ja juosta karkuun. Useimmiten he kuitenkin syövät molemmat rauhassa omia luitaan, mutta joskus Ariel haluaa mennä Ivin viereen seisomaan ja tuijottelemaan jolloin Ivi pistää hiljaiset murinat ja Ariel sentään ymmärtää tästä pysyä kauempana. Ivillä kuitenkin on oikeus omaan luuhunsa eikä sen pitäisi pelätä että se viedään siltä, ja Arielin puolestaan on ihan hyvä oppia olemaan vähemmän tungeksiva.

Takana on hyvin väsyttävä ja univelkainen viikko, toivottavasti nallet nukkuvat ensi yönä yhtä makoisasti kuin mami... Ai niin, myös Ivi on oppinut kiipeämään sängylle, huomasin sen yksi yö kun tunsin Arielin jaloissani ja sitten aloin miettiä että jos Ariel on siellä, niin kenen karvaisen pää sitten on tyynylläni... Aluksi mietin vielä, että ehkä Ariel on vaihtanut nukkumispaikkaa kun yleensä se nukkuu sata prosenttisesti sängyn jalkopäässä nurkassa. Mutta Ivihän se oli, ajattelin että olin vain unissani nostanut sen sängylle, mutta sama toistui seuraavanakin yönä, ja sitä seuraavana, eli kyllä Ivikin nyt löytää tiensä parhaaseen nukkumispaikkaan mamin kainaloon.