Tänään oli kaksi viikkoa Arielin steriloinnista kulunut ja tikkien poisto.

Tikit olivat alkaneet muutama päivä sitten punoittaa mielestäni todella pahasti ja olisin varmaan mennyt jo lääkäriin jos ei tikkienpoistokäynti olisi ollut näin lähellä. No ongelma ei ilmeisesti ollut mitenkään pahanlaatuinen kun lääkäri sanoi että näyttää kuulemma jopa odotettua paremmalta tuo haava ja tikit. Ei ollut mistään tulehtunut ja punaiset jäljet katoavat nyt kuulema parissa päivässä kun tikit ovat poissa.

Olin varannut samalle kerralle Arielille rokotuksiin ajan, että saadaan nekin nyt alta pois. Korvat, silmät ja hampaat olivat kaikki ihan hyvässä kunnossa. Sitten rokotukseen. Ariel ei ensin huomannut piikkiä ollenkaan mutta alkoi sitten huutaa kuin hinaaja eikä huudolle meinannut tulla loppua. Raukka oli ihan kauhuissaan. Iloinen yllätys oli se, että rabies ja suurin osa muistakin rokotetuista jutuista ovat Suomessa voimassa seuraavat kolme vuotta. Iviä on ulkomailla pyöriessä piikitetty joka vuosi josta en ihan hirveästi pidä... Varsinkin siitä olen iloinen että tuota rabies rokotetta ei nyt tarvitse kolmeen kokonaiseen vuoteen uusia. Ihanaa. Itseasiassa Ivin rokotuksista en vielä tiedä, ne ovat vuorossa muutaman kuukauden päästä ja en tiedä mitä pitää tällä kertaa uusia, kaikki tarpeellinen on viimeksi keväällä Italiassa rokotettu.

Ivi oli nytkin reissussa mukana ja kauhusta kankeana kun pelkäsi koko ajan että seuraavaksi on hänen vuoronsa. Kysyin sitten lopuksi lääkäriltä ystävällisesti arviota Ivin painosta, koska minusta hän on ehkä hieman *öhöm* tukevassa kunnossa. Ja lääkäri oli samaa mieltä... että hiukan saisi pudottaa painoa. Ihan oikeassa olin, että Ivi on syönyt kyllä aika hyvin ja viime kuukausina emme ole edes lenkkeilleet niin paljon kuin joskus aiemmin. Nyt sitten vähän pienempiä annoksia. Jotenkin Ivin ruokahalukin on lisääntynyt nyt syksyn aikana, se tuskin koskaan enää jättää päivän toista ruokaa syömättä, mikä oli ennen ihan normaalia. Melkeinpä normaalimpaa kuin että se olisi syönyt kaksi kertaa ja kaiken mitä tarjottiin. Itse en kai sitten ihan maailman parhaiten ole osannut oikeaa annoskokoa päätellä. Ja annoskokohan on meillä sellainen erittäin tarkka "kourallinen nappuloita".

Ariel on sitten taas "sporttisessa" kunnossa. Tämän kyseisen lääkärin sanoin. Hänen mielestään siis sopiva, mutta mainitsi että joku toinen lääkäri voisi sanoa että hiukan liian laiha. Pitää alkaa Arielinkin syömistä nyt tarkkailemaan, se taitaa pitää ihan paikkansa että leikatut koirat lihoavat helpommin...

Tikkien poistosta ja rokotuksista selvinnyt kummituseläin.