...eli iltakävelyllä Töölönlahdella koirien kanssa Taiteiden yössä.

                   

Ivi tarkkaavaisena ja Ariel poseeraa

Alkuillasta oli vielä ihan rauhallista ja kävimme katsomassa kun lähellä rantaa kuvattiin jotain tv-ohjelmaa. Ihmisiä oli seuraamassa tapahtumaa aika paljon, ja jäimme nurmikolle istuskelemaan. Ivi halusi mennä istumaan vuoron perään jokaisen vieressämme olevan (vieraan) ihmisen syliin ja oli sitten iloinen kun sai silityksiä kaikilta ja istui niin tyytyväisen näköisenä vieraiden sylissä. Näköjään siitä on sittenkin tullut aika sosiaalinen tapaus. Kukaan ei pannut pahakseen, ja kaikki antoivat mielellään Ivin kiivetä syliinsä ja halusivat sitten ottaa kuvia hänen kanssaan. Ariel sen sijaan olisi vain halunnut mennä viettämään aikaa takanamme olevan pienen pinserinpojan kanssa ja inisi koko ajan tämän perään.

Arielin keskittymiskyky on muutenkin ihan nollassa. Emme lopulta jääneet katsomaan ohjelmaa loppuun koska Ariel ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, ei edes sylissäni, vaikka siinä se yleensä haluaa istua vaikka tunteja. Mutta nyt olisi ollut niin kivaa haistella kaikkea ja yrittää livahtaa ihmisten jalkojen välistä moikkaamaan sitä pinseriä ja käydä nuuhkimassa ihmisten käsilaukkuja ja kenkiä ja sitten haukahtaa ja juosta minun luokse turvaan jos joku edes antoi haistaa kättään.

Kotimatkan alkaessa puisto olikin sitten täyttynyt jo sen verran että Ivi sai matkata kotiin kassissa ja Ariel sylissä. Näimme vielä kaikenlaisia mukavia ja mielenkiintoisia taidetapahtumia matkalla ja ehdimme hyvin kotiin kun kaupungilla oli vielä melko rauhallista. Aivan ihania olivat Eläimet kylässä- työpajoissa rakennetut valkoiset eläimet joita oli kaikkialla, ja minua vähän harmitti etten ollut ehtinyt käydä ottamassa osaa tähän tapahtumaan. Tähän loppuun vielä, tv-kameroiden suojatut mikrofonit näyttävät kieltämättä aika paljon pitkässä turkissa olevilta (likaisilta) maltankoirilta..! Jos ne ottaisi tuolta kepinnokasta alas ja laittaisi maahan, voi olla että ainakin vähän matkan päästä saattaisi näyttää aikalailla karvaiselta koiralta. :) (Tai ehkä se olen vain minä. Mutta "turkin" mitta ja koko ovat ainakin kohdallaan!)