Arielin leikkauksen (steriloinnin) jälkeen hän joutui pitämään potkupukua pari viikkoa koska turkki on todella pitkä enkä halua sitä vielä leikata. Ratkaisuna turkin edes jonkinlaisessa kunnossa säilyttämiselle päätin yrittää nyytittää Arielin karvat.

Tämän ei todella ole tarkoitus olla mikään opas pitkäkarvaisten koirien turkin nyytitykseen vaan ihan tarina siitä kun harjoittelin turkin nyytitystä ihan omaksi ilokseni. Ariel ei ole näyttelykoira eikä meillä tällä hetkellä harrasteta näyttelyitä.

Tarvikkeina meillä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: vahva ja hyvä kampa, turkkiin suihkutettavaa hoitoainetta, kumilenkkejä ja muovista leikattuja n. 5cm x 10cm paloja.

Aluksi oli kyllä vaikea saada nyytti oikeaan kohtaan, oikean kokoiseksi ja vielä kireälle niin, että se pysyi hyvin mutta ei kuitenkaan mitenkään kiristänyt ihoa. Eli laitoin karvat vain muovin keskelle, käänsin molemmilta sivuilta "taskun" kiinni ja sitten käänsin muovin kolme kertaa rullalle ja kuminauhalla kiinni. Turkkiin tein siis neliön muotoisia jakauksia ja nyytin rullasin niin, että se oli jakauksen alareunan kohdalle kiinnitettynä. Kun nyytin sisään menevät karvat olivat vähän kosteita esim. itse käytin tätä turkkiin jätettävää hoitoainetta, niin niitä oli helpompi hallita ja saada pysymään paikoillaan kunnes nyytti oli kasassa. 

Tarkoituskaan ei siis ollut nyytittää muuta kuin vartalon kohdalla olevat kaikkein pisimmät karvat jotka jäivät potkupuvun alle. Jalat, pää ja häntä eivät olleet vaarassa takkuuntua tai mattaantua niin niille en tehnyt mitään. Paitsi harjasin iltaisin.

Joka ilta myös avasin nyytit yksi kerrallaan, kampasin auki, suihkuttelin hoitoainetta ja pyörittelin nyytin takaisin. Aikaavievää puuhaahan se kieltämättä on, ja todella kannattaa joka ilta nyytit tarkistaa ja avata ja laittaaa uudestaan että pysyvät hyvänä. Ja todella hyvänä ja kauniina sainkin turkin kyllä pysymään. Aika nopeasti keksin oman hyvän tekniikan jolla sain melko nopeasti nyytit kasaan ja varmasti jos tätä enemmänkin tekisi niin se sujuisi rutiinilla paljon paremmin. Nyt Ariel on siis 1v ja pari kuukautta melkein päälle, ja turkkia ei ole yhtään lyhennetty eli tosi pitkä on jo. Jaloista ja kainaloista ja pepusta tietysti trimmattu mutta kyllä alkaa maahan jo yltää karvat kyljissä. Mitään nyyttejä ei olla nyt pidetty kun leikkaushaava on mennyttä elämää, harjailen vain joka ilta ja pesen kerran viikossa ja hyvät hoitoaineet tietystä käytössä. Saa nähdä miten pitkäksi turkin voi päästää ihan näillä keinoilla ja pitää avonaisena niin että se pysyy hyvänä ja kauniina. Arielilla vain on todella kaunis ja sileä turkki josta on helppo pitää huolta, se ei takkuunnu mitenkään helposti ja on niin kaunis että en suunnittele vielä sitä leikkaavani. Sitten jos se ei enää näytä siistiltä tai se alkaa takkuuntua ihan toivottomasti niin ehkä sitten mietin jotain muuta ratkaisua. Maltankoirien turkki vain on niin erikoinen ja tekee rodusta niin kauniin että haluan nyt nauttia näistä Arielin karvoista koska Ivillä ei ole läheskään samanlaista turkkia. (Laadultaan sellaista mitä viitsisi tai edes pystyisi kasvattamaan täyspitkäksi ilman todella mittavia toimenpiteitä.)

...vaikka toki maltankoirien luonne on se miksi tämä rotu on täydellinen minulle. Rakkaus ja läheisyys jonka näiden vauvojen kanssa jakaa on jotain aivan omaa luokkaansa.