Ensi viikolla on aika varata Arielin leikkauspäivä. Siis sterilointi. Vasta viime viikolla varasin 1-v rokotuksiin ajan... mutta nyt on pakko hoitaa tämä leikkaus alta pois, turha sen kanssa odotella.

Mutta kyllä se silti pelottaa. Pelkkä ajatus. Ivin leikkauspäiva Kreikassa palaa elävästi mieleen kun ajattelenkin koko asiaa. Ja kaikki meni sillion hyvin, mitään ongelmia ei ollut eikä tullut. Ivi meni aamulla leikkaukseen ja illalla olimme jo kotona ja kaikki hyvin. Pahin hetki oli, kun näin Ivin leikkauksen jälkeen ja se oli aivan kamalan näköinen, valkoiset karvat ihan sekaisin ja likaiset ja koko koira niin tokkurassa. Kannoin Ivin isojen peittojen sisällä lyhyen matkan kotiin ja istuin sen vieressä koko illan ja se vain nukkui ja nukkui. Seuraavana päivänä oli vielä väsynyt ja ei suostunut kävelemään eikä käynyt pissalla pitkiin aikoihin. Mutta muutaman päivän päästä koko juttu oli leikkaushaavaa ja tikkejä lukuunottamatta unohdettu ja lähinnä sain rauhoitella Iviä lepäilemään vielä pari extrapäivää. Koko operaatio meni ohi suht kivuttomasti ja Ivi toipui hetkessä. Hän oli silloin n. 7 kuukauden ikäinen ja samalla poistettiin kasa hampaita jotka eivät itsekseen olleet halunneet irrota. Koko leikkausarpikin on ollut jo iät ja ajat parantunut kokonaan huomaamattomaksi. 

Ariel on aivan ihana vauva ja todella kaunis rotunsa edustaja, muutamaa vinoa hammasta lukuunottamatta aivan huippuyksilö. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä olla leikkaamatta häntä, ja uskon että niinkuin Ivinkin, Arielin elämä tulee olemaan onnellisempi, tasapainoisempi ja terveempi leikkauksen myötä. Toivon ja rukoilen jo nyt että kaikki menee hyvin. Alkuviikosta varataan sitten mahdollista aikaa lääkäriin...