Äidilläni on aina tapana heitellä Iville lelua, ja sitten huutaa perään “nouda, nouda” jos Ivi ei vaikka lähdekään hakemaan lelua. Sitten hän kysyy minulta ihmeissään, “miksei se hae sitä?” Olen sanonut hänelle vaikka kuinka monta kertaa, että Ivi ei tiedä mitä “nouda” tarkoittaa, koska en ole sitä sanaa ikinä hänen kanssaan käyttänyt. Välillä, jos haluan leikkiä Ivin kanssa ja nurkassa lojuu joku lelu, sanon Iville vain “hae”, tai “hae lelu”, ja jos sitä huvittaa leikkiä, se hakee lähimmän lelun. Tosin aina se ei sitä minulle tuo, joskus se haluaa vain leikkiä yksinään ja ravistella lelua muutaman metrin päässä minusta.

Jokin aika sitten päätin, että miksi en opettaisi Iviä “noutamaan”. Taas yksi näistä kerroista, kun keksin jotain minkä haluan huvin vuoksi Iville opettaa. Tässä näin suurpiirteisesti mitä teimme: (ihan tarkalleen en muista, menimme vain vähän miten hyvältä tuntui ja miten Ivi edistyi ei siis todella minkään kirjan mukaan..) Valitsin jonkun tylsän, aika kovan muovisen lelun, mistä Ivi ei ole ikinä juuri välittänyt. Iviä ei tosiaan kiinnostanut tämä lelu yhtään, joten yritin vain saada sen aluksi koskemaan leluun nenällään, ja sitten ottamaan sen suuhun, ja palkitsin näistä. Sitten laitoin lelun muutaman kymmenen sentin päähän maahan, ja palkitsin, jos Ivi kävi edes koskemassa sitä nenällään. Koitin sitten tehdä testin ja heittää lelua vähän matkan päähän, ja katsoa toisiko Ivi sitä takaisin, niin kuin se joskus tuo leikkiessään. Jos se ikinä sattui tuomaan lelua takaisin edes jonkun matkaan, annoin herkkuja.

Tähän meni pari, kolme päivää, ja seuraavaksi jatkoin niin, että annoin lelun Ivin nenän eteen, käskin odottaa, ja vein lelun sitten puolen metrin päähän. Jos Ivi lähti sitten lelua hakemaan, palkitsin, ja vielä enemmän, jos toi lelun minun eteeni ja pudotti sen siihen. Pudotusosa on helppo, koska Ivi tykkää todella paljon syödä herkkuja, eikä se onnistu mikään esine suussa. Jossain välissä, kun se yhtään vaikutti tajuavan mitä haluan, aloin sanoa sanaa “nouda” kun se oli hakemassa lelua. Sitten laitoin lelun aina hiukan kauemmas ja kauemmas, välillä Ivi meni lelun luo, haistoi sitä, tuli takaisin minun luokseni (enkö saa herkkuja??), käskin uudestaan noutaa, sitten se saattoi hakea lelun ja tuoda sen puoleen väliin, käskin uudestaan noutaa, sitten toi sen viimein perille asti.

Nyt Ivi noutaa niin, että näytän sille lelun, Ivi odottaa kun vien lelun toiselle puolen huonetta, nurkan taakse, tai vaikka kokonaan toiseen huoneeseen, sitten tulen takaisin Ivin viereen ja käsken noutaa, niin Ivi hakee lelun ja pudottaa sen jalkojeni juureen. Joskus olen koittanut laittaa jotain sen lempileluja tämän tylsän “noutolelun” viereen, mutta kyllä se tuo silti aina sen oikean!

Ivi on todella nopea oppimaan, ja nauttii paljon kaikista hetkistä kun opettelemme jotain uutta. Kaikki keinot mitä käytän temppuja opetellessamme ovat omia sovelluksiani jostain, mitä olen joskus nähnyt tai kuullut toisten tekevän. Joskus keksin omia tyylejä miten Ivi oppii helpoiten. Monesti tekniikat eivät ole niitä kaikkein fiksuimpia, koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta minkään tyylisestä koiran kouluttamisesta, mutta opettelemme yhdessä. Jos Ivi ei oikeasti halua tehdä jotain, sitten sitä temppua emme opettele. Esimerkiksi Ivi ei ikinä halunnut oppia temppua, jossa laittaisin herkun sen nenän päälle ja se odottaisi lupaa ottaa se. Ivi VIHASI ajatusta mistään niin lähellä silmiä tai ylipäätään mitään hänen nenänsä päällä, joten se temppu jäi. Temppuja harjoittelemme kuitenkin vain omaksi ja ystävien ja sukulaisten iloksi, ei mitään sen vakavampaa.