Joka paikasta saa aina lukea, kuinka maltankoirat viihtyvät sisätiloissa ja eivät kaipaa paljoa liikuntaa ja istuvat mieluusti sylissä paikasta toiseen kävellessä.

Ja nämä pitävät varmasti paikkansa. Näyttelyturkissa olevat ja näyttelyissä käyvät maltankoirat eivät voi käydä lenkkeilemässä ja ulkoilemassa normaalien koirien tavoin, kauniista turkista täytyy pitää niin hyvää huolta. Kyllä sitä leikkimään ja riehumaan mahtuu sisälläkin. Totta on myös se, että mielelläänhän nämä kaverit sylissä istuvat, se on varmasti suurimmalle osalle maltankoirista mieluisin paikka maailmassa. Itse on tullut myös todettua, että maailmalla kulkiessa esimerkiksi isojen kaupunkien vilinässä on todella helppoa vain laittaa koira "käsilaukkuun" ja siirtyä nopeasti paikasta A paikkaan B tarvitsematta katsoa kenen jalan alle pieni koira milloinkin jää. Ihan mielellään he kassissakin kulkevat, se on näissä tilanteissa oikein mukavaa. Ja vielä sisällä olemisesta, pienikin asunto on maltankoiralle suhteessa iso ja lelujen perässä voi juosta yllättävän pienessäkin tilassa, tämä on siis se kuuluisa "aktiivinen sisätiloissa" ilmaisu käytännössä.

Mutta mutta. Kyllä nyt taas huomaa miten paljon tämä minunkin kaksikkoni rakastaa ihan oikeita lenkkejä ja ulkona peuhaamista. Ei sitä voi verrata mitenkään sisätiloissa oleskeluun, eikä sitä voi millään korvata. Lähipäivinä olemme ulkoilleet joka päivä ainakin yhden kunnon lenkin verran, kun tosiaan viime viikkoina lenkkeily jäi vähemmälle milloin hurjien pakkasten ja milloin loskan ja räntäsateen takia. Ja Ivillä ja Arielilla riittäisi joka kerta lenkki-intoa vielä paljon sen jälkeen kun mami jo olisi valmis siirtymään sisälle juomaan kuumaa kaakaota. On kuitenkin ihana huomata miten paljon iloa heille irtoaa jokaisesta tutkimusmatkasta minkä ulkona teemme, ja kotona onkin sitten loppuillan aivan toisennäköinen parivaljakko. Ulkoilu kuluttaa niin paljon energiaa ja sisällä on niiiiin paljon rauhallisempaa verrattuna päiviin, jolloin istumme vain sisällä. Myös yöt nukutaan aivan sikeästi ja mitään ihmeellisiä hepulikohtauksia ei juuri tapahdu.

Ihanaa että kevät näyttää viimein lähestyvän, jos ei vielä ole ihan ovella niin ainakin jo portailla..! Kyllä ne mahtavat lenkki-ilmat ovat jo ihan lähellä.