Tällä viikolla kun olen tullut töistä kotiin, ovat Ariel ja Ivi odottaneet ihan hiljaa oven avaamista kolmena päivänä neljästä. Olen todella todella ylpeä heistä, etenkin Arielista, joka aloitti koko ovella riehumis rumban. Viime viikkoihin verrattuna muutos on ihan valtava, ja vaikka Ariel rynnistääkin heti jalkoihin pyörimään ja pitää välillä jotain pientä ininää, on se todella pientä verrattuna siihen mistä lähdettiin. (Suoraa huutoa ja possulta leikataan irti päätä- kuuloista kiljumista.

Pari viikkoa sitten aloitin antamaan Arielille ja Iville joka aamu jonkun herkullisen pureskeltavan, esim. Denta Stixin, ja Ariel oppi nopeasti, että aamulla minun lähtiminen tarkoittaa sitä, että se saa herkkuja. Ivin kanssa tein samaa pentuna. Sille ei koskaan tullut eroahdistusta. Nyt on jo kiva huomata, että Ariel ei enää jää ovelle tuijottamaan lievässä paniikissa kun lähden, vaan menee innoissaan syömään herkkuaan.

Joka päivä kotiin saapuessa odotan aina, että on ollu vähintään viisi sekuntia aivan hiljaista ennen kuin avaan oven ja tulen sisään. Joskus viime viikolla vielä kesti kauan. Aina, kun liikautin avainta, haukkuminen ja ulina alkoi uudestaan. Mutta joka päivä pääsin kuitenkin sisään, jossain vaiheessa. 

Kun sitten pääsin sisälle asti, tapahtui Arielin täydellinen sekoaminen. Odotin niin kauan että se oli hiljaa edes hetken ja istui paikallaan edes sekuntin ja tervehdin sitten. Iviä tervehdin ensin koska se odotti hiljaa. En kuitenkaan syöksy suoraan ovelta makaamaan lattialle koirien kanssa, vaan laitan ensin vaatteet naulakkoon ja kassin ja muuta tavarat paikalleen, ja jos hössöttäminen jatkuu, teen vielä muita juttuja edes katsomatta koiria, tai Arielia.

Tällä viikolla Ariel on paljon hiljaisempi, mutta vauhti ja hössöttäminen ei juuri ole vähentynyt. Se on useimmiten niin innoissaan, että kolhii kättäni pienillä krokotiilinhampaillaan. Kaikesta huolimatta parempaan päin ollaan menossa ja siitä pitää nyt olla iloinen. Yksi päivä täällä vielä odottaa kaksi rauhallista koiraa kun tulen kotiin, sitten ei ole aina edes niin huono omatunto lähteä, kun tietää että kotona odotetaan ihan rauhassa.