Tasan vuosi sitten, 15.4.2011 aloitin tämän blogin. Tarkoitus oli kirjoitella elämästämme ja matkoista ulkomailla, yleisesti reissaamisesta ja arjesta koiran kanssa muualla kuin Suomessa. Mietin kauan koko blogin aloittamista ja ajattelin, että jaksan ehkä kuukauden tai pari ja koko juttu jää sitten. Aloitin kuitenkin kirjoittamaan, ihan omaksi ilokseni.

Tässä sitä ollaan vuosi myöhemmin, enkä tiedä onko missään vaiheessa paljoa yli viikkoa jäänyt välistä ettemme olisi jotain päivittäneet.

Ulkomaat ovat siis jääneet nyt ainakin toistaiseksi ja muutenkin blogi on muuttunut siitä millaiseksi sen aluperin kuvittelin. Jos mietin nyt asioita joita elämässämme on tapahtunut edellisen vuoden aikana, voin vain todeta että en olisi koskaan kuvitellut itseäni tähän missä olen nyt. Elämässäni ont tapahtunut suurempia muutoksia kuin koskaan koko elämäni aikana, niin moni asia on mennyt uusiksi, niin moni asia on loppunut ja niin moni uusi asia alkanut. Yksityiselämästäni en näillä sivuilla ole avautunut, nämä sivut kuuluvat Arielille ja Iville. Blogi on ollut minulle iloinen paikka jonka olen yrittänyt pitää positiivisena ja keveänä, ihan niinkuin koirat ovat olleet minulle aina se asia joka tuo iloa ja valoa vaikka kaikki muu elämässä olisikin näyttänyt valuvan viemäristä alas.

Siitä mistä lähdin, siitä miten pohjalla käytiin, ja se miten onnellinen olen nyt. On ollut uskomaton vuosi. Minulla on uusi elämä, uudet rakkaat ihmiset, kaksi maailman ihaninta nallea yhden sijasta eikä mitään huolta mistään. En olisi sama ihminen ilman Arielia ja Iviä, ja kaikkein huonoimmat hetket olisivat olleet niin paljon huonompia ilman heitä. Ivi on jakanut kanssani niin monet retket ja seikkailut, ja Suomeen palattuamme Ariel on ollut täydellinen lisä perheeseemme. Olen niin kiitollinen siitä ette tiemme kohtasivat. Nämä pienet antavat elämään niin paljon sisältöä ja niiltä saatu rakkaus on niin vilpitöntä. Niiden uskollisuutta ei voi millään mitata enkä voi sanoin kuvailla kuinka tärkeitä he minulle ovat.

On olemassa niin monta eri tapaa rakastaa. Se, miten rakastaa vanhempiaan. Se miten rakastaa ystäviään. Se miten rakastaa puolisoaan. Se miten vanhemmat rakastavat lapsiaan. Näitä ei voi vertailla keskenään, eikä mitään ei voi verrata siihen, millaista on rakastaa näitä pieniä eläimiä. Se on jotain hyvin erikoista.

Ivi nauttii auringosta Venetsiassa huhtikuussa 2011.