Ihanaa, enää kaksi päivää työputkea jäljellä. Ivi ei ole ollut yhtään iloinen kun mami on yhtäkkiä poissa aamusta yöhön, kirjaimellisesti. Äsken ehdin vähän hengähtää ja istua Ivin kanssa, ja huomasin että sen turkki on kasvanut hurjan paljon, ja se alkaa taas kohta näyttää pehmeältä ja pyöreältä pallolta. No ei ehkä ihan vielä. Nyt Ivistä vielä näkee miten pieni ja hentorakenteinen se oikeasti on. Mutta syksyllä viimeistään se näyttää jo pieneltä pallolta kun karvat eivät vielä laskeudu vaikka ovat jo monta senttiä pitkät. Silloin monet aina sekoittavatkin sen bichoniin tai cottoniin, tosin se olisi melkein puolet normaalia pienempi kuin bichonit  ja pallomainen pääkin puuttuu.

Ivi on nyt ollut paljon iloisempi kuin alkuviikosta, kun asuimme siskoni luona. Se ei tajunnut yhtään, miksi emme menneet öiksi kotiin ja oli tosi levoton, ei nukkunut hyvin, eikä syönyt juuri mitään. Iltaisin ehkä närppi vähän jotain. Yhtenä päivänä se ei kuulema ollut edes juonut, vaikka oli kauhea helle. Öisin se sitten vain tepasteli ympäri makuuhuonetta eikä yhtään halunnut rauhoittua nukkumaan. Minusta alkoi jo tuntua että sillä on joku pahemminkin vialla tai se on jotenkin sairas, koska se muuttui niin pian ihan erilaiseksi normaalista. Tulimme sitten takaisin kotiin vaikka minulla työmatka pitenikin aika lailla, mutta Ivi on ollut taas oma itsensä vaikka en olekaan ollut kotona, ja lenkkeillyt ja leikkinyt mieheni kanssa. Se myös syö taas normaalisti, sille maistuisi ruoka koko ajan ja aamu- ja iltaruoka hotkaistaan hetkessä. Vaikka normaalistikin Ivi syö toisesta ruuastaan yleensä vain puolet, ja koko annoksen vain joko aamulla tai illalla. Mutta parempi näin päin, että ruoka maistuu. Olen iloinen että Ivi voi nyt olla meillä kotona ja että päätimme tulla tänne takaisin, en ikinä odottanut että se reagoisi niin vahvasti siihen että olimme tavallaan uudessa paikassa ja samalla minä olin niin paljon poissa.

Ensi viikolla olisikin sitten tarkoitus viettää paljon laatuaikaa Ivin kanssa, harmi vain että heti tiistaiksi kun työt ovat loppu, on luvattu sadetta. Tiistai-iltana meillä on myös koirakoulua illalla, ensimmäisen kerran. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä Iviin vaikuta se, että olen yli viikon ollut poissa ja lähinnä vain käynyt nukkumassa kotona. Kirjoittelen kuulumisia sitten viimeistään koirakoulukokemuksemme jälkeen.