Huomenna on sitten sellainen päivä että Arielilla on leikkaus. Ariel menee siis steriloitavaksi, nyt juuri yhden vuoden ikäisenä joka on minusta oikein hyvä ikä tälle toimenpiteelle. Parempi hoitaa nyt nuorena se alta pois, vaikka tuntuukin ikävältä ja pelottaa ja ei voi kuin rukoilla että kaikki menee hyvin.

Tuntuu että Suomessakin joutuu yllättävän paljon perustelemaan päätöstä että miksi leikkaa koiran, mutta minusta kaikki lemmikit joilla ei pentuja aiota tehdä on hyvä leikata. Asiasta mitään tietämättömille totean aina, että olen koirien omistaja, en kasvattaja, vain siitä yksinkertaisesta syystä lukuisten muiden syiden joukossa en koirillani pentuja tekisi. Arvostan paljon sitä työtä, mitä muutamat ja harvat (ei heitä kovin monia ole) suomalaiset maltankoirakasvattajat tekevät ja toivon että kaikki uuden koiran ottajat tekisivät aina kunnon taustatyön ja perehtyisivät koiran ja henkilön, joka pennun myy, taustoihin.

No nyt lähtee jo aiheen vierestä, mutta siis mitä sitä kenellekään perustelemaan, tiedän itse että tämä on paras, ainoa ja oikea päätös meidän koko perheen kannalta. Syitä, miksi leikkaus tekee Arielin ja meidän muidenkin elämästä paremman on niin monia. Uskon että Ivin tavoin Ariel toipuu leikkauksesta varmasti todella nopeasti. Ariel oli alkuillasta vähän ihmeissään koska on nyt ensimmäistä kertaa Ivistä erossa, hän on nimittäin toisessa paikassa hoidossa. Nyt Ariel kuitenkin nukkuu tässä vieressä ihan rauhassa ja se onkin jo nukkumaanmenoaika meillä molemmilla. Toivokaa kaikki onnea Arielille leikkaukseen ja että kaikki menisi suunnitellusti.