Ariel on nyt iso tyttö: Hänellä alkoi tänään ensimmäiset juoksut. Vajaan kymmenen kuukauden ikäisenä. Ruoka oli maistunut huonosti viimeiset pari päivää mikä on Arielille ihan uutta. Eilen myös Ariel alkoi haukkumaan tutulle koirakaverille, tyttö myös, ihan ilman mitään syytä. Tämä oli tosi outoa, koska Ariel ei ole koskaan haukkunut toiselle koiralle, ikinä milloinkaan mistään syystä. Sanoinkin heti, että en keksi mitään muuta syytä kun että juoksut ovat alkamassa, niin oudosti pikkuinen käyttäytyi. Ivin kanssa ovat ihan normaalia elämää kahdestaan viettäneet, siinä ei mitään muutoksia. Ihan kiva että kuitenkin selvisi miksi Ariel sai eilen jotain haukkumiskohtauksia, se oli niin outo tapaus että hyvä että siihenkin saatiin nyt selvyys mistä tämä johtui.

Muutos on varmasti iso Arielille, mutta niin se on myös minulle. Mitään aikaisempaa kokemusta ei ole juoksuihin tai muuhun vastaavaan liittyen, Ivi kun leikattiin jo ennen kuin ensimmäiset juoksut ehtivät alkaa. Ei tässä mitään ihmeitä kuitenkaan ainakaan ensimmäisen päivän aikana ilmennyt. Ruoka ei Arielille vieläkään maistunut, no toisen ruuan söi kyllä mutta iltaruokaa lähinnä vain haisteli. Nyt molemmat ovat ihan väsyneitä kun kävimme tänään kahdella pidemmällä lenkillä kun oli niin kaunis ja lämmin päivä. Ihanan rauhallinen ja hiljainen sunnuntai-ilta kotona, ihmettelemme syksyn pimeneviä iltoja. Niin ne vaan kuluvat viikot, kuukaudet ja vuodet. En voisi olla onnellisempi saadessani jakaa ne näiden karvaisten vauvojen kanssa.