Eilisen Metro-lehdessä oli juttu pienestä Roomeo-nimisestä chihuahua/yorkista joka oli kuollut lenkillä saamoihinsa vammoihin toisen koiran hyökättyä kimppuun. Vihaisen koiran omistaja oli varoittanut, että se saattaa ärähtää, ja seuraavassa hetkessä koira oli hyökännyt tappavasti kimppuun. Pienten koirien kanssa saa aina olla varuilllaan. Ihmiset sanovat, että pienten koirien omistajat lellivät ja suojelevat pieniä koiriaan turhaan. Minusta kuitenkin ihan aiheesta.

Jokainen ihminen kyllä tuntee koiransa. Tottakai joskus sattuu yllättäviä tilanteita, koirat eivät ole ihmisiä, eivätkä myöskään robotteja, joista voisi aina tietää varmasti miten ne missäkin tilanteessa reagoivat. On vain käsittämätöntä miksi agressiivisten koirien omistajat aiheuttavat vaarallisia tilanteita omalla välinpitämättömällä käyttäytymisellään. Miksi koiranomistaja haluaisi satuttaa toista koiraa, tai edes ottaa riskiä että jotain pahaa pääsisi tapahtumaan? Luulisi että edes koiranomistajat voisivat pitää yhtä, se riittää että joka kuukausi saa lukea lehdestä että missä taas tällä kertaa joku sekopää on heittänyt rotanmyrkkyä lenkkipoluille tai puistoihin.

Kolmekiloisen koiran omistajana katson aina kenen kanssa päästän koirani haisteluetäisyydelle. On varmastin vähän vainoharhaista valikoida koiransa kaverit niin tarkasti, mutta ei tarvitse olla kovin iso koira joka saa jo yhdellä pienellä puraisulla maltankoiralta hengen pois. Vaikka 999 koiraa tuhannesta olisi kilttejä, ei tarvita kuin se yksi vihainen ja minulla ei enää ole parasta ystävääni. Tiedän, ettei Ivi entisenä remmirähjääjänä vieläkään osaa tervehtiä kaikkia koiria hihnassa. Se saattaa ensin tervehtiä ja haistella nätisti, mutta säikäyttääkin kaikki alkamalla haukkua yhtäkkiä. Siksi ohitammekin kaikki koirat lenkillä ilman tervehtimisyrityksiä, tai harjoittelemme nopeaa tervehtimistä ja matkan jatkamista tuttujen koirien kanssa. Ja aina on niitäkin, jotka kaikista pyynnöistäni huolimatta antavat omalle koiralle lisää hihnaa “ei se mitään, ei se mitään tämä on kiltti kyllä” mutta se onkin jo sitten ihan toisen päivän juttu...

Koirapuistoissa käymme välillä, mutta vain kun paikalla on vain muutamia pieniä, kiltinoloisia koiria. Koirapuistot voivat olla todella hyviä paikkoja koirille tavata toisiaan ja leikkiä, mutta pahimmillaan sieltä saa vain ongelmia kun kasa toisilleen tuntemattomia koiria laitetaan aitaukseen ilman mitään sääntöjä tai rajoja.

Minulle on aina ollut tärkeää tuntea oma koirani niin hyvin kuin mahdollista, miten muuten voisin ymmärtää sen tarpeita ja auttaa sitä ongelmiensa ja pelkojensa kanssa. Ivi on aina ollut luonteeltaan varautuva ja pentuajan huonon sosiaalistamisen ja huonojen kokemusten takia pelkää kaikkia isoja koiria. En siis koskaan laittaisi sitä epämukaviin tilanteisiin vieraiden, isojen koirien kanssa.

Tyhmää kuitenkaan syyttää koiria niiden käytöksestä, lähes poikkeuksetta jokaiseen ongelmaan, mikä koiralla on, löytyy vika hihnan toisesta päästä. Monilla ihmisillä ei pitäisi edes olla koiraa, koska heillä ei ole mitää halua eikä myöskään tietoa koiran kouluttamisesta. Vieläkin usein ihmiset vain pahentavat koiran käytöstä väärillä tai väkivaltaisilla koulutusmenetelmillään. Jopa julkisilla paikoilla. En ikinä unohda miestä jonka näin viime kesänä, nuoren tanskandoggin kanssa, joka haukkui ja ryntäili hihnassa joidenkin metrien päässä olevaa koiraa kohti. Silloin mies repäisi koiraa hihnasta ja sitten löi sitä kämmenellä pepulle, selkään tai kuonoon. Sitten hän odotti, että koira lähti taas toista koiraa kohti, ja toisti saman. Katselin menoa hetken ohi kävellessäni ja en voinut kuin sääliä koiraa. Mitä mies halusi opettaa tanskandogilleen? Pelkäämään omistajaansa ja muita koiria?Varmasti onnistui siinä..

Yhtenä päivänä, Ivin ollessa vajaat 5 kuukautta vanha, alle parikiloinen pentu, olimme koirapuistossa. Paikalla oli monia muitakin koiria kun puistoon saapui joku ehkä n. 10 kiloinen terrieri, joka tuli suoraan portista sisään ja Ivin kimppuun. Hampaat irvessä ja muristen. Ivi kiljui kuin viimeistä päivää mutta toinen koira ei lopettanut, painoi vain Iviä maahan ja rähisi. Juuri kun aloin edes tajuta mitä tapahtuu, Ivi pääsi hiukan karkuun ja juoksi suoraan mieheni syliin joka istui kivellä. Terrieri tuli vielä äristen ja muristen perään, joten mieheni nousi ylös Ivi sylissään. Jolloin terrierin omistaja huutaa vihaisena: “antaa niiden koirien selvitellä omat välinsä siellä eikä mennä väliin”. Mitä?? Että katson vierestä kun sinun neljä kertaa isompi koirasi antaa kyytiä minun 5kk vanhalle pennulle? Muutenkin, millainen koira hyökkää pennun kimppuun ja miksi se tuodaan koirapuistoon? Tämä tässä vain yhtenä esimerkkinä siitä miten hölmöjä jotkut koiran omistajat ovat asenteidensa kanssa....