Muutama päivä ollaan nyt oltu takaisin Suomessa. Torstaina ehti jo vähän säikähtää että miten kylmä täällä oikein on, siitä on ilmeisesti aikaa kun olen ollut aikaisin toukokuussa Suomessa, kun en muistanut miten kylmä täällä voi olla. Ivi tärisi kylmissään bussipysäkillä ja ehdin jo masentua kun leikkasin sen turkin niin lyhyeksi ja nyt se palelee täällä... Onneksi seuraava päivä näytti lämpimämmältä ja tänäänkin taas aurinkoista.

Ehdimme tavata perhettäkin vähän ja Ivi meni ihan sekaisin nähdessään kaikki kerralla. Annoin sen sitten hyppiä ja haukkua ja juosta ympyrää sen pari minuuttia, kun ei se kuitenkaan olisi kuunnellut, ja lopulta se istui tyytyväisenä vuorotellen jokaisen sylissä ja nautti kun silittäjät eivät loppuneet kesken.

Meitä odotti myös aivan ihana yllätys kun saimme tervetuloa kotiin- kakun jonka päällä oli sokerista tehty koriste minusta ja jättiläis Ivistä! Kakku ja koriste kokonaan siskoni tekemiä, tässä muutama kuva tästä aivan mahtavasta kinuskikakusta ja upeasta koristeesta:

Ivi on myös ollut iloinen kun on pitkästä aikaa päässyt kunnolla leikkimään itsensä kokoisten koirakavereitten kanssa. Eilen tapasimme pihalla puolivuotta vanhan pikkuisen pomeranianin ja päästimme hauvat leikkimään. Pikkuinen oli aluksi HIUKAN peloissaan Ivin suht äänekästä tervehdystä mutta seuraavassa hetkessä ne juoksivatkin sitten ympäri pihaa ja jahtasivat toisiaan kuin parhaat kaverit. Ivi rakastaa yli kaiken leikkiä pentujen kanssa, johtuen ehkä siitä että se on lähes ainoa kerta kun se saa leikkiä itseään pienempien kavereiden kanssa. Onneksi nyt taas Suomessa löytyy niitä samankokoisia koirakavereita.