Arielin leikkaus meni hyvin ja olemme kotona lepäilemässä. 

Vein Arielin aamulla vastaanotolle ja vähän oli surullista jättää hänet sinne, mutta minun oli mentävä töihin. Töistä kiiruhdin sitten hakemaan pientä kotiin ja Ariel odottikin jo ihan iloisesti heränneenä ja suhteellisen pirteänäkin minua. Vähän oli tokkurainen tietysti ja on tosi väsyneen oloinen vieläkin, mutta ei nyt mitenkään kovin huonovointiselta vaikuta. Ruokakin maistui. Nyt pitää vain olla silmä tarkkana kun Ariel on sellainen kenguru että hyppisi mielellään sängylle ja alas, ja jos en nosta sitä sängylle viereen, se tulee kyllä viereen katselemaan sen näköisenä että jos en nosta niin hyppää (tai ainakin yrittää) sekunnilla millä hyvänsä. Ihan rauhassa se jaksaa kyllä olla, niin kauan kun on minun vieressäni koko ajan. Hätä tuntuu tulevan heti jos menen metrinkin päähän vierestä.

Apteekista haimme särkylääkkeet ja niitä syödään muutama päivä, muuta ihmeellistä ei sitten olekaan. Haavaa ei tietysti saa päästä nuolemaan tai tökkimään. Kahden viikon päästä sitten olisi tikkien poisto, siihen on kyllä aikaa. Ja siihen asti pitäisi olla ihan rauhassa. Ivi on nyt vielä huomiseen asti hoidossa, mutta pitää katsoa miten hyvin kaverit sitten yhdessä saa pidettyä rauhassa. Onneksi nyt ainakin seuraavat kolme päivää voin olla Arielin kanssa käytännössä koko ajan ja pitää huolen että kaikki menee hyvin.