8:00 aamulla avaan silmät 20 minuuttia ennen herätyskelloa... kun molemmat nallet tuijuttovat minua päät tyynyn vieressä. Ivi istuu ja Ariel makaa vieressä. Silmät suurina. Käännän kylkeä ja huokaisen helpotuksesta kun kaksi karvakasaa käy seläntakana jatkamaan unia.

8:10 avaan silmät uudestaan. Hiljaista. Ivi istuu parinkymmenen sentin päässä ja tuijottaa, samoin Ariel. Vedän peittoa korviin. Kuuluu muutama syvä huokaus.

8:20, piip ja herätyskello soi. Laitan sen äkkiä pois päältä heti ensimmäisen piippauksen jälkeen ja BILEEEEET molemmat koirat ovat päälläni hyppimässä ja työntävät karvaiset korvansa ja märät nenänsä naamaani, innoissaan kuin eivät olisi nähneet minua kolmeen viikkoon.

Enkä voisi kuvitella ihanampaa herätystä. Miten vilpittömän onnelisia pieniä eläimiä joiden yksi päivän suuri kohokohta on kun mami herää. He oikein odottavat herätyskellon ääntä, koska he tietävät, että silloin saa hyökätä kimppuun. (Hyvä edistys niistä ajoista, kun Arielin bileet alkoivat siitä jos raotin edes toista silmää mihin aikaan yöstä tahansa.)  

Mutta niin kiltisti he odottavat ja antavat minun nukkua rauhassa, että tietysti meillä on aina aikaa makoilla sängyssä vielä hetki ja molemmat saavat rapsutuksia. Meidän perheessä ei ole huonoja aamuja <3