Nyt on lentoliput Suomeen varattu ja myös paikka Iville koneeseen. Tänään alkaakin sitten kunnon pakkaustalkoot kun koko elämä pitää siirtää Suomeen yhdeksän kuukauden Kreikassa/Italiassa asumisen jälkeen. Tänään kävimme myös jälleen kerran eläinlääkärillä, tällä kertaa hakemassa matolääkkeen ja passiin merkinnän siitä. Luin ihan vahingossa jostain netistä vuoden alussa uutisen, että Suomeen päin mentäessä pitää nykyään käydä eläinlääkärillä madottamassa koira ennen Suomeen paluuta. En olisi muuten edes tiennyt tästä mitään. Mutta sekin on nyt hoidossa. Oli kyllä vähän outoa kun kysyin lääkäriltä nimenomaan pilleriä matoihin, ja hän alkoi kaivaa rokotusvälineitä esille. En edes tiennyt että madotuksen voi hoitaa rokottamalla. No nyt tiedän. Mutta en tosiaan halunnut Iville enää lisää piikkejä, meillä madotetaan varmasti jatkossakin ihan pillereillä.

Ivillä on nyt mukavat pari päivää kun tyhjennämme koiranruoka/herkku laatikkoa. Kaikenlaista tavaraa on niin paljon mitä pitää viedä mukana Suomeen, jokainen pienikin asia vähemmän mikä pitää pakata on plussaa. Niinpä syötän nyt Iville kaikenlaisia säästössä olleita herkkuja, eivätpähän mene sitten roskiin ainakaan. Kongia ollaan täytetty tänään muutamaankin otteeeseen koska maksan makuisessa Kong Stuff'n purkissa on juuri sen verran jäljellä että sitäkään ei enää jaksa raahata uuteen osoitteeseen. Nyt on uusi Kongi pakastimessa odottamassa, Ivi saa sen sitten illalla kun lähdemme syömään ja hän jää kotiin. On muuten ollut tosi riittoisa purkki ja Ivi tykännyt paljon, vaikka aluksi epäröin ostaa koko täytettä koska se maksoi kuitenkin jotain 12 euroa ja on sinne Kongiin muutenkin täytettä keksitty. Mutta nyt ostan varmasti uudestaankin.

Ulkonakin alkoi sataa vaikka aamu oli ihan aurinkoinen. Ivi on iloinen, yksi syy lisää istua vain sisällä ja syödä luuta. Löytyi sieltä kaapeista minullekin jotain, pari pussia karkkia mitkä meneekin hyvin tässä vaatteita viikatessa... Ivi ei onneksi ole vielä tajunnut että me ollaan taas lähdossä, pitääkin kaivaa matkalaukut esiin vasta viimehetkellä. En tiedä aistiiko se sitten meidän ihmisten stressin ja kiireen ja sähläyksen kun pakkaus alkaa, mutta silloin hän ei tee muuta kun makaa matkalaukun vieressä (mieluiten sen sisällä) eikä oikein innostu mistään, näyttää vain toivovan ettei me unohdeta pakata häntä...