Meillä ei ole mitään tiettyjä lenkkireittejä mitä kiertäisimme aina ulkoillessa, menemme yleensä sen hetken fiiliksen mukaan vähän missä sattuu. Pitkillä lenkeillä kävelemme lähes aina kuitenkin läheisen kivan hiekkatien ja pellon läheisyydessä missä on puro ja muutama silta.

Ariel ja Ivi rakastavat käydä sillalla. Mieluiten jokaisella tämän tien varrella olevista. Sinne on päästävä joka kerta, matka ei muuten jatku. Sieltä he katselevat sitten iloisina alas, molemmilta puolin siltaa, ja tutkivat kaikki paikat.  Ivi pelkää normaalisti kaikkia korkeita paikkoja ja pudotuksia. Mikään ei ole pahempi kuin lasitetut kaiteet, jotka pitää aina kiertää toisessa laidassa kiinni kävellen. Avonaiset rappuset eivät myös tule kuuloonkaan, ja kaikki muutkin paikat mistä voisi pudota ovat ihan hirvittäviä. Mutta tämä silta on jostain syystä molempien suosikki, pää pitää työntää kaiteen raoista niin pitkälle kuin vain ylettää.

Varsinkin nyt syksyllä auringon paistaessa sillalla on ihan kauniin näköistä ja rauhallista. Vaikka puron vesi onkin kyllä tosi likaista. On siellä kesällä kuitenkin nähty aina sorsiakin joita kävimme ihmettelemässä. 

En edes uskalla ajatella, että muutaman kuukauden päästä koko puro on varmaankin jäässä, ja lunta maassa, jos edes tytöt tarkenevat silloin lähteä pidemmille lenkeille... Ivin vastauksen taidan jo tietääkin.